Mitkä ovat seosaineiden vaikutukset alumiinipronssiin?

Seosaineiden vaikutuksetalumiinipronssiovat seuraavat:

Rauta Fe:

1. Liiallinen rauta seoksessa saostaa neulamaisia ​​FeAl3-yhdisteitä kudokseen, mikä johtaa mekaanisten ominaisuuksien muutoksiin ja korroosionkestävyyden heikkenemiseen;

2. Rauta hidastaa atomien diffuusiota alumiinipronssissa ja lisää dobech-stabiilisuutta. Pieni määrä rautaa voi estää alumiinipronssin haurauden "itseäänestymisen" ilmiön, mikä vähentää merkittävästi seoksen haurautta, ja 0,5–1 %:n pitoisuuden lisääminen tekee raemuodosta hienompaa.

Mangaani Mn:

1. Kuumavalssaushalkeilua voidaan vähentää lisäämällä binääriseen alumiinipronssiin 0,3–0,5 % mangaania;

2. Kun mangaani-alumiinipronssiin lisätään tietty määrä rautaa, rauta voi jauhaa rakeita, ja mikrorakenteessa on hienojakoisia Fe-alumiiniyhdisteiden hiukkasia, mikä parantaa mekaanisia ominaisuuksia ja kulutuskestävyyttä, mutta heikentää mangaanin vaikutusta dobech-stabilointiin.

Tin Sn:

1. Enintään 0,2 % tinaa muuttaa yksifaasisen alumiinipronssin korroosionkestävyyttä höyryssä ja hieman happamassa ilmakehässä

Kromi Cr:

1. Pieni määrä kromia lisättynä binääriseen alumiinipronssiin on hyödyllistä,

2. Estää seoksen hehkutuskuumennuksen jyvän kasvua ja parantaa merkittävästi seoksen kovuutta hehkuttamisen jälkeen.

3. Seosaineet vaikuttavat valkoisen kuparin alkuaineisiin

Sinkki Zn:

1. Suuri määrä kupari-nikkeliseokseen liukenevaa ainetta, joka vahvistaa kiinteää liuosta, parantaa lujuutta ja kovuutta sekä parantaa korroosionkestävyyttä.

Yleisesti ottaen harvinaiset maametallit eivät juurikaan liukene kupariin, mutta pieni määrä harvinaisia ​​maametalleja, joko yksinään tai sekoitettuna harvinaisten maametallien muodossa, on hyödyllinen kuparin mekaanisille ominaisuuksille ja sillä on vain vähän vaikutusta kuparin sähkönjohtavuuteen. Tällaiset alkuaineet voivat muodostaa kupariin epäpuhtauksien, kuten lyijyn ja vismutin, kanssa korkean sulamispisteen omaavia yhdisteitä, jotka muodostavat hienojakoisia pallomaisia ​​hiukkasia, jotka jakautuvat rakeeseen, jalostaen rakeita ja parantaen kuparin korkean lämpötilan plastisuutta. Toisin sanoen kupariseoksen venymä ja kutistuminen 800 °C:ssa kasvoivat merkittävästi ceriumpitoisuuden kasvaessa.